Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla puolalaisia leffoja
16.9.2016
|
The Lure (2015) ”Merenneito-vampyyrisiskokset päätyvät kommunisminlopun yökerhon revyylaulajiksi heiluttelemaan eviään yläosattomissa. Euroviisuja, David Lynchia ja raivostuttavan epämääräistä Spede-kitschiä sekoittelevassa musikaalissa kaikki on vähän pielessä. Väriskaalasta käytössä ovat neon ja 1980-luvun teryleenipukujen pastellinharmaa. Miehet ovat limaisia ja naiset ammattilaisia tuijottamaan himokkaasti tyhjää. Merenneidot ovat limaisia ja tuijottavat himokkaasti, silmien takana tyhjää. Auringottoman rannan versio Donna Summerin »I Feel Love» -kappaleesta soi, ja jokin kiihottaa, vaikka sitä ei haluaisi myöntää. Agnieszka Smoczyńskan genreliuottimen tarina kulkee kuolettavan viekoittelevien, kostuessaan evänsä umpinaisten nivustensa tilalle kasvattavien Goldenin (Michalina Olszańska) ja Silverin (Marta Mazurek) oikkujen tahtiin. Nopeasti he laulavat ja hetkuttavat yökerhon omistajan ja asiakkaat koukkuunsa. Mutta ihmisten, vampyyrien ja merenneitojen kohtaamiset sujuvat väistämättä niin kuin elokuvissa. Silver rakastuu klubin syötävän nättiin, naaraita lajiin katsomatta kaatavaan basistiin. Neidolle ei silti kannattaisi koskaan sanoa: »Minulle sinä olet aina vain pelkkä kala.» 16.9.klo 12:00 Kinopalatsi 6 http://hiff.fi/elokuvat/the-lure/ These Daughters of Mine /Moje córki krowy (2015) ”Noin 60 000 puolalaista sairastuu vuosittain aivohalvaukseen. Martan (Agata Kulesza) ja Kasian (Gabriela Muskała) epäonneksi yksi sairastuneista on heidän äitinsä (Małgorzata Niemirska), josta on halvauksen jälkeen jäljellä lähinnä tyhjänä ammottava mieli ja suuret, kosteasti räpyttelevät silmät. Lisää mielipahaa aiheuttavat muut perheenjäsenet: siskokset ovat kiinni toistensa kurkussa heti sairaalaan päästyään, ja arkkitehti-isä on dominoiva vanha jullikka, joka yrittää tehdä päätöksiä tytärtensä puolesta. Ja sitten isäkin sairastuu. These Daughters of Mine kuvaa, kuinka perheenjäsenten henkilökohtaiset ongelmat pulpahtelevat pintaan vanhempien sairastumisen aiheuttamasta emotionaalisesta maanvajoamasta. Kyynisellä Martalla on glamoröösi työ tunnettuna näyttelijänä, mutta paletti muuten aivan sekaisin. Naiivi ja tunteellinen Kasia puolestaan keskittyy helppoheikkishamaanien apuun ja perintöasioihin, vaikka kotona odottavat etääntynyt teinipoika ja vielä etääntyneempi luuseriaviomies. Ohjaaja-käsikirjoittaja Kinga Dębskan toinen näytelmäelokuva on paisuttelematon ja humaani kuvaus perhesuhteista kriisin syövereissä. Pienimuotoista draamaa puhkovat pokkanaamaisen huumorin hetket. Santtu Reinikainen” 17.9.klo 16:00 Kinopalatsi 8 http://hiff.fi/elokuvat/these-daughters-of-mine/
United States of Love /Zjednoczone stany miłości (2016) Ohjaaja: Tomasz Wasilewski “ - Love is a losing game - Ainakin Agatalle, Izalle, Renatalle ja Marzenalle. Tomasz Wasilewski kuvaa 1990-luvun Puolaa, ensimmäistä hullua vuotta, kun Puola siirtyi sosialistisesta suunnitelmataloudesta markkinatalouteen. Samalla, kun moderni maailma jo kolkuttelee ovelle, on puolattarilla vielä vähän vaihtoehtoja. Kun miehet puhuvat kodinkoneista, autoista ja lasketteluretkistä, naiset kaipaavat muualle. Wasilewskin elokuvan neljä naista ovat jokainen onnettomia tavallaan. Yksi potee kaukorakkautta katoliseen pappiin, toinen rakastaa naapurin kaunista tyttöä ja on pakotettu eläkeläisen pysähtyneeseen elämään. Naisten tarinoissa ei ole kauneutta eikä prinsessaloppuja. Oleg Mutun maalauksellinen kuvakerronta tuo tarinaan hienon kontrastin. Katsoja jää ihailemaan neuvostokaruuden lyyrisyyttä, muotoja ja kuvista huokuvaa pysähtynyttä tunnelmaa. Roolisuorituksista vahvimman tekee Marzenaa näyttelevä Marta Nieradkiewicz, josta kumpuaa nuoruuden riemu ja kauneus. Entinen paikallinen kauneuskuningatar hamuaa tähtiin, mutta unelmat kilpistyvät jumppasalin lattialle ja kaikuvat uimahallin kolkoille seinille.
http://hiff.fi/elokuvat/united-states-of-love/ The Last Family /Ostatnia Rodzina (2016) ”Missä puolalainen taiteilija Zdzisław Beksiński on huono? Omien sanojensa mukaan kaikessa. Hän tekee taidetta, joka tekee hänestä kuuluisan. Surrealistiset maalaukset voisivat olla kuvia siitä, miltä näyttää hetki tragedian jälkeen. Ennen kuin Beksiński kohtaa oman traagisen loppunsa, hän ehtii haudata äitinsä lisäksi vaimonsa äidin, vaimonsa Zofian ja poikansa Tomekin. Taiteilijan isää ei elokuvassa The Last Family nähdä. »Veikkaan, että kaikilla ihmisillä on piilotettuja tarpeita», Beksiński sanoo ja jatkaa: »mutta he pelkäävät antaa tunteiden tulla ulos, koska he voisivat päätyä pilkatuiksi». Mitä taiteilijan maalaukset kertovat hänen psyykestään, jää arvoitukseksi. Poika Tomek on elokuvakääntäjä ja radiojuontaja, entusiasti, jolla on tarve kuolla. Ensimmäinen itsemurhayritys tapahtuu kaasulla. Tomek selviää siitä ja lento-onnettomuudesta. Zofia ihmettelee, mistä poika on saanut idean, että täydellisyys on todellista. Ennen omaa kuolemaansa Zofia ehtii opettaa aviomiehelleen, miten pesukonetta käytetään. Tositapahtumiin perustuva The Last Family rakentaa osin dramatisoitujen kotifilmien ja haastattelujen kautta kuvan Beksińskien perhe-elämästä 1970-luvulta 2000-luvulle. Kuolema kuuluu videohyllyyn siinä missä elämäkin. 16.9.klo 16:15 Korjaamo Kino http://hiff.fi/elokuvat/the-last-family/
The Here After / Efterskalv (2015) Ohjaaja: Magnus von Horn ”Isä hakee vaitonaisen nuoren miehen takaisin ruotsalaiseen pikkukaupunkiin. John on viettänyt aikaa laitoksessa poissa kotoa. Kun hän ilmoittautuu takaisin vanhaan kouluunsa, rehtorin äänessä kuultaa epäusko. Muut oppilaat asettuvat vastustamaan oppilaan paluuta. Kylän vihamielisyys tulee näkyväksi viimeistään, kun ruokakaupan käytävällä nainen käy Johnin kimppuun. Ohjaaja Magnus von Horn ottaa aikansa rakentaakseen jännitettä, eikä paljasta tapahtumien taustoja ennen aikojaan. Ilmeistä kuitenkin on, että John on tehnyt jotain, mitä hän ei ole saanut anteeksi – jos ikinä voikaan saada. Elokuvan pääroolissa nähdään ruotsalainen poptähti Ulrik Munther, joka on osallistunut monta kertaa maan Euroviisu-karsintoihin ja tekee nyt debyyttinsä valkokankaalla. Hänelle ei ole annettu elokuvassa turhia vuorosanoja, mutta vähäeleinen karisma riittää luomaan kylmäävää tunnelmaa. Ruotsalainen Magnus von Horn on opiskellut Puolassa Łódźin maineikkaassa elokuvakoulussa. Hänen työssään näkyy puolalaiselle elokuvalle ominainen vähäeleisyys, mutta von Horn tulkitsee perinnettä omalla tyylillään. Parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin voittaneen Idan (R&A 2015) kuvaaja Łukasz Żal tekee varmaa työtä myös The Here After -elokuvassa. Taina Vuokko” 20.9.klo 20:00 Kino Tapiola Vierasnäytös Madeline Ekman http://hiff.fi/elokuvat/the-here-after/ |